Ansu on raivoäijä :O

Se on tehny pahojaan. Sen maailma täyttyy pian tällasista epäkohdista ja pian se ei osaa enää ees kävellä ku on minuus ihan hajalla. Aluksi: se teki jotain teknisiä taikojaan, ja muutti tän koko homman tällaseks leveeks. Ei voi kattoa kuvaa yhellä silmäyksellä, jos se on leveämpi kun mun silmien väli. Ja tätä tekstiä näyttää olevan tosi vähän, koska yhelle rivilla mahtuu niin paljon tavaraa. Toiseksi: Onko tuo oikeasti liittynyt oman bloginsa lukijaksi?

Tässä kohtaa tietty tajuan, että silmäthän on käytännössä melkein vierekkäin.

ok, mä myönnän että toi kuva on tossa vaan sen takia että mä haluan että se on siinä

viekää minut karibialle

Kun se maailman suurin risteilijä kerran huomenna aamulla lähtee seilaamaan kohti lämpimempiä ja sinisempiä vesiä, päätettiin mennä vähän katselemaan ja kuvailemaan tuota jokseenkin isohkoa laivaa.

Sain toki siitä laivastakin kuvia, mutta sitten hiukan innostuin ja aloin räpsimään kuvia hienoista valoista. Meinasin kyllä pahemman kerran jäätyä siellä laiturinnokassa, ohuessa takissa ilman hanskoja...Olisin ihan mielelläni ottanut tiskarin pestin laivasta ja lähtenyt kohti lämmintä Karibiaa.

(Ette muuten usko kuinka kauan tappelin tän uuden kuvien leveyden ja kuvien lisäämisen kanssa tänään. Paitsi ehkä Aino joka ystävällisesti avusti minua. Nyt se on aika paljon liian leveä, mutta olen liian herkässä tilassa tietokoneiden takkuilun suhteen että jätän sen korjaamisen myöhemmäksi ajankohdaksi.)

VAUVA

Meijän perheeseen tuli tänään uus vauva! Aika lutunen veitikka... Oikeastaan se vaavi on ollut meillä jo 18 vuotta. Tai oikeastaan mun huostassa vasta 16 vuotta. Ne sen ekat kaks oli varmaan aika rankkoja. Vähän tuntuu siltä, että se on vähän hukassa. Yhtäkkiä sille tuli joku buumi, että sen pitäis ajella tuolla jonkun auton kans ympäriinsä ja juoda alkoholia (mikä on muuten noin pikkuselle maksalle äkkikuolema) ja sitten se vissiin äänestäisikin eduskuntavaaleissa. Eihän vauvat oo innostunu politiikasta. Pääasiassa ne syö ja nukkuu ja tässä tapauksessa parkuu, mutta harvemmin kuulee kovin poliittisesti valmiutuneesta vauvasta. On sitä aikoihin eletty

Tänään se käveli ekaa kertaa ihan itte <3 vähäsen se kyllä huoju ja sillee, kunnes se lätsähti onnettomasti parkuen persuksilleen maaha. Ensimmäinen kävelymatka, niin. Ainakin niin, että se kävelee omavastuullisesti. Jos se siinä kävellessään vaikka hajottaa jonkun atuon vahingossa tai muuta vastaavaa, se joutuu ite maksamaan korvaukset, eikä phapi enää pulita. Ei sitä ikinä tiedä. vahingossa vaan huitasee ohimennen, nii joku auto voi hajota. Ainakin sillä vauvalla. se on niin riehakas.

Se sai vielä idean, että se lähtee kaiken tämän lisäksi Tallinnaan. Ilman vanhempia. Ihmeellistä toimintaa, sanon minä. Kuka työntää rattaita? Kuka lämmittää maitopullion? Täysin edesvastuutonta. Lastensuojeluun tuollaiset pitäisi veidä. Sitten se laivamatkalla kuitenkin menee sinne ravintolaan. Se olisi jo puhdasta anarkiaa. Onneksi baarimikot ovat yleensä niin vastuullisia, etteivät ne juota vauvoja. Mutta _jos_ käy niin, että baarimikolla on vaikka piilolinssit huonosti asetettuna, voi hän luulla sitä vaavia mummoksi. Onhan mummotkin pieniä ja hupsun näkösiä. Niinkun vauvatkin tuppaa olemaan. Mummoille voi tarjoilla väkijuomia, vauvoille ei.

Nyt kun on vähän tällainen vastuuntuntoisempi ja huolehtivampi osapuoli, niin täytyy minunkin vähän pitää huolta tuosta pienokaisesta. Kaikkien muidenkin pitäisi ajatella enemmän ihmiskunnan pienimpien parasta, ja ottaa yhteisvastuuta näistä uuden sukupolven lapsista. Sen olen ottanut huomioon, ne parkuvat enemmän kuin normaalit lapset.

LÖYTÖJÄ

Viime sunnuntaina tehtiin siskon kanssa spontaani päätös uhrata kallisarvoiset aamu-unemme ja lähteä Turkuun kirpputorille seikkailemaan. Lisäksi myytiin vanhoja vaatteitamme sekä nurkkiin kerääntynyttä (meidän talossa hyvin yleisesti esiintyvää) yleiskrääsää.

Vaikka olimme kunnianhimoisesti suunnitelleet lähtevämme kotiin lompakot pullollaan ja kirppiskassit puolityhjinä, mulle kävi jälleen kerran aivan päinvastoin. Näin siksi, että vaikka saatiin myytyä ihan kunnioitettavasti omia tavaroitamme, sain ostettua lähes yhtä massiivisesti uutta tavaraa muilta myyjiltä. Näihin kuuluivat mm. Johnny Cashin Story of a broken heart- LP, englanninkielinen opaskirja Canonin vanhoista objektiiveista (?), julmetusti postikortteja sekä nahkainen rannekoru. Lisäksi hamstrasin edullisia kirjoja, esimerkiksi seuraavan yhden euron maksaneen opuksen:

Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. (How to win friends and influence people.)

Mitä nyt vähän ehdin selailla tätä klassikkoa, vaikutti se hyvinkin mielenkiintoiselta. Kirja on siis kirjoitettu vuonna 1937, ja sisältää ohjeita muun muassa siitä, miten ihmiset saa pitämään itsestään huomaamattomasti ym. VAROKAA VAIN, MINÄ TULEN JA MANIPULOIN ETTEKÄ TE EDES TIEDÄ SITÄ. Niin. Pitää vain ensin ehtiä lukemaan se, kyllä, aiva, kirjoitusten jälkeen sitten joskus.

Kysäisin kirjaa kaupittelevalta papparaiselta, oliko kirja kenties hyvä ja hyödyllinen. Mies sanoi, ettei ollut lukenut kirjaa, mutta totesi, ettei varmasti olisi tässä jos olisi sen joskus tehnyt. Pakkohan se oli sitten ostaa.

Nämä kaksi kirjasta sain viidelläkymmenellä sentillä kappale, not bad. Ne olivat yksinkertaisesti niin valokuvauksellisia, etten voinut kävellä pois ostamatta.

joulukuusivaraston tontut

Nyt kun sitten aloitin tämän blogin päivittämisen, muistin kaikki ne kuvat , mitä mun on pitänyt täällä julkaista mutten ole saanut aikaiseksi... Tässä esimerkiksi Lindan kanssa yhteistyössä otetut filmikuvat valokuvauskurssia varten. Meidät päästettiin koulun salaiseen "joulukuusivarastoon" kuvailemaan, ja mehän löydettiin vakka mitä rekvisiittaa kun vähän pengottiin! Kaksoistunti kului ennätyksellisen nopeasti ja tässä muutama kuva siis niistä sessioista. Mä jopa kehitin ne itse, omg.

Kyllä tässä on taas viime aikoina huomannut digi- ja filmikameran eron. Näissä "vanhanaikaisissa" kuvissa on vaan ihan oma tunnelmansa, mihin olisi digikameralla hyvin vaikeaa päästä. Tämän oivalluksen tehtyäni olen jopa kaivanut esiin äidin vanhan järkkärin, saa nähdä mitä siitäkin seuraa.

Jaahas, siitä onkin pitkä aika kun joku on tänne viimeksi jotain postannut. Paino sanalla pitkä.

No, kutsukaamme tätä laiskuuden ja viitsimättömyyden syöksykierrettä kauniisti "kesätauoksi", ja julistakaamme se saman tien päättyneeksi!

Se on kumma miten aina juuri silloin kun pitäisi tehdä jotain aivan muuta (esim. lukea ylioppilaskirjoituksiin), saan päähäni tehdä kaikkia niitä tärkeitä ja hyödyllisiä asioita joita ei koskaan muutoin tulisi tehtyä. Viime viikolla sain yllättävän siivousvimman (kolmen kuukauden tauon jälkeen), ja lopulta innostuin vielä niin paljon että laitoin koko huonejärjestyksen uusiksi. Nykyinen systeemi vaikuttaa mukavalta ja siistiltä, ja Oskunkin mielestä sängyn sijoittamisella ikkunan eteen on puolensa.

!!!

On se kesä kyllä niin kiva. Etenkin ne valoisat illat.

Depeche Mode - Personal Jesus