maanantai 26. syyskuuta 2011

Tarjolla tänään: MS Paint

Kuvitelkaapas tämä: Eletään 90-luvun puoliväliä, sinut on sattumalta pestattu joku-tekee-jotain-jossain-koodaus-yhtiöön, joka on kehittelemässä markkinoille uutta, kuin sulaa vahaa olevaa käyttöjärjestelmää, jonka on tarkoitus raivata tietään tavallisen kansan työhuoneisiin, pois suurten yritysten hikisistä toimistokopeista. Olet viettänyt viisi vuotta yliopistossa ja turhautumisesi mitäänsanomattomiin työtehtäviisi on johtamassa toimintaasi yhä epätoivoisempaan suuntaan, lukuun ottaen palkankorotukset ja ylennykset, joita et ole vieläkään saanut. Nyt on näytön aika; pomo tahtoo sinun osallistuvan aivan uudenlaisen ohjelman suunnitteluun. On tullut aika tehdä uusi sukellus digitaalisen grafiikan valtamereen ja kiinnittää tikkaat laituriin.

Voisiko olla, että ms paint on ainokainen asia, mitä tämän kaltaisesta tilanteesta on voinut seurata? Muotoilen kysymyksen toisin. Olisiko niin, ettei ms paint olisi voinut saada alkunsa minkäänlaisesta muusta tilanteesta?

Minkäköhän lainen julkaisu Aplella on vastakaikuna? Todellisuudessa en tahdo googlettaa ja ottaa selvää asiasta.

Paintin tarkoituksesta ensinnäkin hiukan: onko kyseessä

a) kuvanesitysohjelma (siihen aikaan windows photo viewer oli vasta vauva. Tai pilke isän silmäkulmassa oikeastaan)

b) kuvanmuokkausohjelma (nyt olemme jäljillä. Tämän puolesta puhuvat esim. kuvanmuokkausmahdollisuudet)

c) kotikäyttöön suunnattu työalusta graafiselle ihmemaalle aavikon keskellä & elokuvan ilkeä noita jahtaamassa kuninkaan viimeistä perillistä takaa yhdistettynä vanhan sotavangin kertomuksiin verbaalisesta taistelusta kuivapesulan yksisilmäisen mihen ja lokin, jonka siipeen on kirjoitettu sana"pax", välillä (luovutan)

vastauksen voitte päättää itse tai katsoa kirjan takaa (s.153)

Itselläni ainakin on kaikesta huolimatta paksu tuppo pasitiivisia kokemuksia ohjelmasta. Kun taloutemme saavitti ensimmäinen Windowsin 95, olin täysin myyty paintin viivatyökalulle ja täyttöpurkille. Paint oli miltein täydellinen viihdyke lapselle. Sen ulkomuoto lähestulkoon näytti lelulta ja houkutteli aina vain uuden paperin täyttämiseen eri väreillä ja geometrisilla kuvioilla.

Mutta hei! katsokaa nyt sitä! Windowsin kuopuksessa, seiskassa, voitte sielunne silmin nähdä sen, mihin kaikki loppupeleissä päättyy. (Tässä tapauksessa ei kylläkään pääty, Microsoftin jätkät tienaavat edelleen) Mahdollisuudet ovat rajattomat! Värin voi valita portaattomasti värikartasta, valmiitten muotojen valikko on saanut 300% lisäystä ja viivan paksuudesta on varaa valikoida tarkkaankin. Melkein tuntuu, että ohjelma on liian pro tavanomaiseen sättäämiseen, mutta mihinkään muuhunkaan siitä ei ole virkaa. Silti saisin paniikin ja pirstaloituisin kappaleiksi, jos huomaisin seuraavasta koneestani/uudesta käyttöjärjestälmästä puutuvan vanhan klassikon, ms paintin.

Enkä edes yritä lopettaa tätä mitenkään järkevästi, yhteenvedot aiheesta jäävät joka tapauksessa vähille. Vielä jokin päivä tulen ymmärtämään asiasta edes murto-osan.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

hei äiti, olen skotlannissa

Hei ihmiset, olen Edinburghissa! Kaksi viikkoa on mennyt ihan hujauksessa ja tänään sain ensimmäistä kertaa kaivettua jopa kameran esiin vaateröykkiöiden alta. Se tulikin erittäin tarpeeseen sillä tehtiin Lauran kanssa hurja sunnuntaivaellus Arthur's Seatille, joka kirjaimellisesti sijaitsee asuntolani takapihalla.

Nousu oli aika tappava, ja pidinkin matkalla aika monta "kuvaustaukoa". Ei ole kunto ihan huipussaan. Lisäksi huipulla tuuli ihan älyttömästi ja välillä joutui jopa pelkäämään henkikultansa puolesta. Maisemat oli kuitenkin upeita, ja mitä nyt hyyvän kuvaustilanteen eteen ei tekisi.

Edinburgh on niin ihana kaupunki, ja tänään oikeastaan vasta tajusin kuinka JÄRKYTTÄVÄN ISO TÄÄ PAIKKA ON. Ja merikin on onneksi lähellä, ei ala ahdistamaan.








keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Yritän taas vaihteeksi saada tätä ulkoasua vähän siedettävämmän näköiseksi, saa nähdä miten käy! Tässä nyt kokeilumielessä talvinen kuva muutaman viikon takaa...