Tarjolla tänään: MS Paint

Kuvitelkaapas tämä: Eletään 90-luvun puoliväliä, sinut on sattumalta pestattu joku-tekee-jotain-jossain-koodaus-yhtiöön, joka on kehittelemässä markkinoille uutta, kuin sulaa vahaa olevaa käyttöjärjestelmää, jonka on tarkoitus raivata tietään tavallisen kansan työhuoneisiin, pois suurten yritysten hikisistä toimistokopeista. Olet viettänyt viisi vuotta yliopistossa ja turhautumisesi mitäänsanomattomiin työtehtäviisi on johtamassa toimintaasi yhä epätoivoisempaan suuntaan, lukuun ottaen palkankorotukset ja ylennykset, joita et ole vieläkään saanut. Nyt on näytön aika; pomo tahtoo sinun osallistuvan aivan uudenlaisen ohjelman suunnitteluun. On tullut aika tehdä uusi sukellus digitaalisen grafiikan valtamereen ja kiinnittää tikkaat laituriin.

Voisiko olla, että ms paint on ainokainen asia, mitä tämän kaltaisesta tilanteesta on voinut seurata? Muotoilen kysymyksen toisin. Olisiko niin, ettei ms paint olisi voinut saada alkunsa minkäänlaisesta muusta tilanteesta?

Minkäköhän lainen julkaisu Aplella on vastakaikuna? Todellisuudessa en tahdo googlettaa ja ottaa selvää asiasta.

Paintin tarkoituksesta ensinnäkin hiukan: onko kyseessä

a) kuvanesitysohjelma (siihen aikaan windows photo viewer oli vasta vauva. Tai pilke isän silmäkulmassa oikeastaan)

b) kuvanmuokkausohjelma (nyt olemme jäljillä. Tämän puolesta puhuvat esim. kuvanmuokkausmahdollisuudet)

c) kotikäyttöön suunnattu työalusta graafiselle ihmemaalle aavikon keskellä & elokuvan ilkeä noita jahtaamassa kuninkaan viimeistä perillistä takaa yhdistettynä vanhan sotavangin kertomuksiin verbaalisesta taistelusta kuivapesulan yksisilmäisen mihen ja lokin, jonka siipeen on kirjoitettu sana"pax", välillä (luovutan)

vastauksen voitte päättää itse tai katsoa kirjan takaa (s.153)

Itselläni ainakin on kaikesta huolimatta paksu tuppo pasitiivisia kokemuksia ohjelmasta. Kun taloutemme saavitti ensimmäinen Windowsin 95, olin täysin myyty paintin viivatyökalulle ja täyttöpurkille. Paint oli miltein täydellinen viihdyke lapselle. Sen ulkomuoto lähestulkoon näytti lelulta ja houkutteli aina vain uuden paperin täyttämiseen eri väreillä ja geometrisilla kuvioilla.

Mutta hei! katsokaa nyt sitä! Windowsin kuopuksessa, seiskassa, voitte sielunne silmin nähdä sen, mihin kaikki loppupeleissä päättyy. (Tässä tapauksessa ei kylläkään pääty, Microsoftin jätkät tienaavat edelleen) Mahdollisuudet ovat rajattomat! Värin voi valita portaattomasti värikartasta, valmiitten muotojen valikko on saanut 300% lisäystä ja viivan paksuudesta on varaa valikoida tarkkaankin. Melkein tuntuu, että ohjelma on liian pro tavanomaiseen sättäämiseen, mutta mihinkään muuhunkaan siitä ei ole virkaa. Silti saisin paniikin ja pirstaloituisin kappaleiksi, jos huomaisin seuraavasta koneestani/uudesta käyttöjärjestälmästä puutuvan vanhan klassikon, ms paintin.

Enkä edes yritä lopettaa tätä mitenkään järkevästi, yhteenvedot aiheesta jäävät joka tapauksessa vähille. Vielä jokin päivä tulen ymmärtämään asiasta edes murto-osan.

hei äiti, olen skotlannissa

Hei ihmiset, olen Edinburghissa! Kaksi viikkoa on mennyt ihan hujauksessa ja tänään sain ensimmäistä kertaa kaivettua jopa kameran esiin vaateröykkiöiden alta. Se tulikin erittäin tarpeeseen sillä tehtiin Lauran kanssa hurja sunnuntaivaellus Arthur's Seatille, joka kirjaimellisesti sijaitsee asuntolani takapihalla.

Nousu oli aika tappava, ja pidinkin matkalla aika monta "kuvaustaukoa". Ei ole kunto ihan huipussaan. Lisäksi huipulla tuuli ihan älyttömästi ja välillä joutui jopa pelkäämään henkikultansa puolesta. Maisemat oli kuitenkin upeita, ja mitä nyt hyyvän kuvaustilanteen eteen ei tekisi.

Edinburgh on niin ihana kaupunki, ja tänään oikeastaan vasta tajusin kuinka JÄRKYTTÄVÄN ISO TÄÄ PAIKKA ON. Ja merikin on onneksi lähellä, ei ala ahdistamaan.

Yritän taas vaihteeksi saada tätä ulkoasua vähän siedettävämmän näköiseksi, saa nähdä miten käy! Tässä nyt kokeilumielessä talvinen kuva muutaman viikon takaa...

Ansu on raivoäijä :O

Se on tehny pahojaan. Sen maailma täyttyy pian tällasista epäkohdista ja pian se ei osaa enää ees kävellä ku on minuus ihan hajalla. Aluksi: se teki jotain teknisiä taikojaan, ja muutti tän koko homman tällaseks leveeks. Ei voi kattoa kuvaa yhellä silmäyksellä, jos se on leveämpi kun mun silmien väli. Ja tätä tekstiä näyttää olevan tosi vähän, koska yhelle rivilla mahtuu niin paljon tavaraa. Toiseksi: Onko tuo oikeasti liittynyt oman bloginsa lukijaksi?

Tässä kohtaa tietty tajuan, että silmäthän on käytännössä melkein vierekkäin.

ok, mä myönnän että toi kuva on tossa vaan sen takia että mä haluan että se on siinä

viekää minut karibialle

Kun se maailman suurin risteilijä kerran huomenna aamulla lähtee seilaamaan kohti lämpimempiä ja sinisempiä vesiä, päätettiin mennä vähän katselemaan ja kuvailemaan tuota jokseenkin isohkoa laivaa.

Sain toki siitä laivastakin kuvia, mutta sitten hiukan innostuin ja aloin räpsimään kuvia hienoista valoista. Meinasin kyllä pahemman kerran jäätyä siellä laiturinnokassa, ohuessa takissa ilman hanskoja...Olisin ihan mielelläni ottanut tiskarin pestin laivasta ja lähtenyt kohti lämmintä Karibiaa.

(Ette muuten usko kuinka kauan tappelin tän uuden kuvien leveyden ja kuvien lisäämisen kanssa tänään. Paitsi ehkä Aino joka ystävällisesti avusti minua. Nyt se on aika paljon liian leveä, mutta olen liian herkässä tilassa tietokoneiden takkuilun suhteen että jätän sen korjaamisen myöhemmäksi ajankohdaksi.)

VAUVA

Meijän perheeseen tuli tänään uus vauva! Aika lutunen veitikka... Oikeastaan se vaavi on ollut meillä jo 18 vuotta. Tai oikeastaan mun huostassa vasta 16 vuotta. Ne sen ekat kaks oli varmaan aika rankkoja. Vähän tuntuu siltä, että se on vähän hukassa. Yhtäkkiä sille tuli joku buumi, että sen pitäis ajella tuolla jonkun auton kans ympäriinsä ja juoda alkoholia (mikä on muuten noin pikkuselle maksalle äkkikuolema) ja sitten se vissiin äänestäisikin eduskuntavaaleissa. Eihän vauvat oo innostunu politiikasta. Pääasiassa ne syö ja nukkuu ja tässä tapauksessa parkuu, mutta harvemmin kuulee kovin poliittisesti valmiutuneesta vauvasta. On sitä aikoihin eletty

Tänään se käveli ekaa kertaa ihan itte <3 vähäsen se kyllä huoju ja sillee, kunnes se lätsähti onnettomasti parkuen persuksilleen maaha. Ensimmäinen kävelymatka, niin. Ainakin niin, että se kävelee omavastuullisesti. Jos se siinä kävellessään vaikka hajottaa jonkun atuon vahingossa tai muuta vastaavaa, se joutuu ite maksamaan korvaukset, eikä phapi enää pulita. Ei sitä ikinä tiedä. vahingossa vaan huitasee ohimennen, nii joku auto voi hajota. Ainakin sillä vauvalla. se on niin riehakas.

Se sai vielä idean, että se lähtee kaiken tämän lisäksi Tallinnaan. Ilman vanhempia. Ihmeellistä toimintaa, sanon minä. Kuka työntää rattaita? Kuka lämmittää maitopullion? Täysin edesvastuutonta. Lastensuojeluun tuollaiset pitäisi veidä. Sitten se laivamatkalla kuitenkin menee sinne ravintolaan. Se olisi jo puhdasta anarkiaa. Onneksi baarimikot ovat yleensä niin vastuullisia, etteivät ne juota vauvoja. Mutta _jos_ käy niin, että baarimikolla on vaikka piilolinssit huonosti asetettuna, voi hän luulla sitä vaavia mummoksi. Onhan mummotkin pieniä ja hupsun näkösiä. Niinkun vauvatkin tuppaa olemaan. Mummoille voi tarjoilla väkijuomia, vauvoille ei.

Nyt kun on vähän tällainen vastuuntuntoisempi ja huolehtivampi osapuoli, niin täytyy minunkin vähän pitää huolta tuosta pienokaisesta. Kaikkien muidenkin pitäisi ajatella enemmän ihmiskunnan pienimpien parasta, ja ottaa yhteisvastuuta näistä uuden sukupolven lapsista. Sen olen ottanut huomioon, ne parkuvat enemmän kuin normaalit lapset.

LÖYTÖJÄ

Viime sunnuntaina tehtiin siskon kanssa spontaani päätös uhrata kallisarvoiset aamu-unemme ja lähteä Turkuun kirpputorille seikkailemaan. Lisäksi myytiin vanhoja vaatteitamme sekä nurkkiin kerääntynyttä (meidän talossa hyvin yleisesti esiintyvää) yleiskrääsää.

Vaikka olimme kunnianhimoisesti suunnitelleet lähtevämme kotiin lompakot pullollaan ja kirppiskassit puolityhjinä, mulle kävi jälleen kerran aivan päinvastoin. Näin siksi, että vaikka saatiin myytyä ihan kunnioitettavasti omia tavaroitamme, sain ostettua lähes yhtä massiivisesti uutta tavaraa muilta myyjiltä. Näihin kuuluivat mm. Johnny Cashin Story of a broken heart- LP, englanninkielinen opaskirja Canonin vanhoista objektiiveista (?), julmetusti postikortteja sekä nahkainen rannekoru. Lisäksi hamstrasin edullisia kirjoja, esimerkiksi seuraavan yhden euron maksaneen opuksen:

Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. (How to win friends and influence people.)

Mitä nyt vähän ehdin selailla tätä klassikkoa, vaikutti se hyvinkin mielenkiintoiselta. Kirja on siis kirjoitettu vuonna 1937, ja sisältää ohjeita muun muassa siitä, miten ihmiset saa pitämään itsestään huomaamattomasti ym. VAROKAA VAIN, MINÄ TULEN JA MANIPULOIN ETTEKÄ TE EDES TIEDÄ SITÄ. Niin. Pitää vain ensin ehtiä lukemaan se, kyllä, aiva, kirjoitusten jälkeen sitten joskus.

Kysäisin kirjaa kaupittelevalta papparaiselta, oliko kirja kenties hyvä ja hyödyllinen. Mies sanoi, ettei ollut lukenut kirjaa, mutta totesi, ettei varmasti olisi tässä jos olisi sen joskus tehnyt. Pakkohan se oli sitten ostaa.

Nämä kaksi kirjasta sain viidelläkymmenellä sentillä kappale, not bad. Ne olivat yksinkertaisesti niin valokuvauksellisia, etten voinut kävellä pois ostamatta.