Ansu on raivoäijä :O

Se on tehny pahojaan. Sen maailma täyttyy pian tällasista epäkohdista ja pian se ei osaa enää ees kävellä ku on minuus ihan hajalla. Aluksi: se teki jotain teknisiä taikojaan, ja muutti tän koko homman tällaseks leveeks. Ei voi kattoa kuvaa yhellä silmäyksellä, jos se on leveämpi kun mun silmien väli. Ja tätä tekstiä näyttää olevan tosi vähän, koska yhelle rivilla mahtuu niin paljon tavaraa. Toiseksi: Onko tuo oikeasti liittynyt oman bloginsa lukijaksi?

Tässä kohtaa tietty tajuan, että silmäthän on käytännössä melkein vierekkäin.

ok, mä myönnän että toi kuva on tossa vaan sen takia että mä haluan että se on siinä

viekää minut karibialle

Kun se maailman suurin risteilijä kerran huomenna aamulla lähtee seilaamaan kohti lämpimempiä ja sinisempiä vesiä, päätettiin mennä vähän katselemaan ja kuvailemaan tuota jokseenkin isohkoa laivaa.

Sain toki siitä laivastakin kuvia, mutta sitten hiukan innostuin ja aloin räpsimään kuvia hienoista valoista. Meinasin kyllä pahemman kerran jäätyä siellä laiturinnokassa, ohuessa takissa ilman hanskoja...Olisin ihan mielelläni ottanut tiskarin pestin laivasta ja lähtenyt kohti lämmintä Karibiaa.

(Ette muuten usko kuinka kauan tappelin tän uuden kuvien leveyden ja kuvien lisäämisen kanssa tänään. Paitsi ehkä Aino joka ystävällisesti avusti minua. Nyt se on aika paljon liian leveä, mutta olen liian herkässä tilassa tietokoneiden takkuilun suhteen että jätän sen korjaamisen myöhemmäksi ajankohdaksi.)

VAUVA

Meijän perheeseen tuli tänään uus vauva! Aika lutunen veitikka... Oikeastaan se vaavi on ollut meillä jo 18 vuotta. Tai oikeastaan mun huostassa vasta 16 vuotta. Ne sen ekat kaks oli varmaan aika rankkoja. Vähän tuntuu siltä, että se on vähän hukassa. Yhtäkkiä sille tuli joku buumi, että sen pitäis ajella tuolla jonkun auton kans ympäriinsä ja juoda alkoholia (mikä on muuten noin pikkuselle maksalle äkkikuolema) ja sitten se vissiin äänestäisikin eduskuntavaaleissa. Eihän vauvat oo innostunu politiikasta. Pääasiassa ne syö ja nukkuu ja tässä tapauksessa parkuu, mutta harvemmin kuulee kovin poliittisesti valmiutuneesta vauvasta. On sitä aikoihin eletty

Tänään se käveli ekaa kertaa ihan itte <3 vähäsen se kyllä huoju ja sillee, kunnes se lätsähti onnettomasti parkuen persuksilleen maaha. Ensimmäinen kävelymatka, niin. Ainakin niin, että se kävelee omavastuullisesti. Jos se siinä kävellessään vaikka hajottaa jonkun atuon vahingossa tai muuta vastaavaa, se joutuu ite maksamaan korvaukset, eikä phapi enää pulita. Ei sitä ikinä tiedä. vahingossa vaan huitasee ohimennen, nii joku auto voi hajota. Ainakin sillä vauvalla. se on niin riehakas.

Se sai vielä idean, että se lähtee kaiken tämän lisäksi Tallinnaan. Ilman vanhempia. Ihmeellistä toimintaa, sanon minä. Kuka työntää rattaita? Kuka lämmittää maitopullion? Täysin edesvastuutonta. Lastensuojeluun tuollaiset pitäisi veidä. Sitten se laivamatkalla kuitenkin menee sinne ravintolaan. Se olisi jo puhdasta anarkiaa. Onneksi baarimikot ovat yleensä niin vastuullisia, etteivät ne juota vauvoja. Mutta _jos_ käy niin, että baarimikolla on vaikka piilolinssit huonosti asetettuna, voi hän luulla sitä vaavia mummoksi. Onhan mummotkin pieniä ja hupsun näkösiä. Niinkun vauvatkin tuppaa olemaan. Mummoille voi tarjoilla väkijuomia, vauvoille ei.

Nyt kun on vähän tällainen vastuuntuntoisempi ja huolehtivampi osapuoli, niin täytyy minunkin vähän pitää huolta tuosta pienokaisesta. Kaikkien muidenkin pitäisi ajatella enemmän ihmiskunnan pienimpien parasta, ja ottaa yhteisvastuuta näistä uuden sukupolven lapsista. Sen olen ottanut huomioon, ne parkuvat enemmän kuin normaalit lapset.

LÖYTÖJÄ

Viime sunnuntaina tehtiin siskon kanssa spontaani päätös uhrata kallisarvoiset aamu-unemme ja lähteä Turkuun kirpputorille seikkailemaan. Lisäksi myytiin vanhoja vaatteitamme sekä nurkkiin kerääntynyttä (meidän talossa hyvin yleisesti esiintyvää) yleiskrääsää.

Vaikka olimme kunnianhimoisesti suunnitelleet lähtevämme kotiin lompakot pullollaan ja kirppiskassit puolityhjinä, mulle kävi jälleen kerran aivan päinvastoin. Näin siksi, että vaikka saatiin myytyä ihan kunnioitettavasti omia tavaroitamme, sain ostettua lähes yhtä massiivisesti uutta tavaraa muilta myyjiltä. Näihin kuuluivat mm. Johnny Cashin Story of a broken heart- LP, englanninkielinen opaskirja Canonin vanhoista objektiiveista (?), julmetusti postikortteja sekä nahkainen rannekoru. Lisäksi hamstrasin edullisia kirjoja, esimerkiksi seuraavan yhden euron maksaneen opuksen:

Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. (How to win friends and influence people.)

Mitä nyt vähän ehdin selailla tätä klassikkoa, vaikutti se hyvinkin mielenkiintoiselta. Kirja on siis kirjoitettu vuonna 1937, ja sisältää ohjeita muun muassa siitä, miten ihmiset saa pitämään itsestään huomaamattomasti ym. VAROKAA VAIN, MINÄ TULEN JA MANIPULOIN ETTEKÄ TE EDES TIEDÄ SITÄ. Niin. Pitää vain ensin ehtiä lukemaan se, kyllä, aiva, kirjoitusten jälkeen sitten joskus.

Kysäisin kirjaa kaupittelevalta papparaiselta, oliko kirja kenties hyvä ja hyödyllinen. Mies sanoi, ettei ollut lukenut kirjaa, mutta totesi, ettei varmasti olisi tässä jos olisi sen joskus tehnyt. Pakkohan se oli sitten ostaa.

Nämä kaksi kirjasta sain viidelläkymmenellä sentillä kappale, not bad. Ne olivat yksinkertaisesti niin valokuvauksellisia, etten voinut kävellä pois ostamatta.

joulukuusivaraston tontut

Nyt kun sitten aloitin tämän blogin päivittämisen, muistin kaikki ne kuvat , mitä mun on pitänyt täällä julkaista mutten ole saanut aikaiseksi... Tässä esimerkiksi Lindan kanssa yhteistyössä otetut filmikuvat valokuvauskurssia varten. Meidät päästettiin koulun salaiseen "joulukuusivarastoon" kuvailemaan, ja mehän löydettiin vakka mitä rekvisiittaa kun vähän pengottiin! Kaksoistunti kului ennätyksellisen nopeasti ja tässä muutama kuva siis niistä sessioista. Mä jopa kehitin ne itse, omg.

Kyllä tässä on taas viime aikoina huomannut digi- ja filmikameran eron. Näissä "vanhanaikaisissa" kuvissa on vaan ihan oma tunnelmansa, mihin olisi digikameralla hyvin vaikeaa päästä. Tämän oivalluksen tehtyäni olen jopa kaivanut esiin äidin vanhan järkkärin, saa nähdä mitä siitäkin seuraa.

Jaahas, siitä onkin pitkä aika kun joku on tänne viimeksi jotain postannut. Paino sanalla pitkä.

No, kutsukaamme tätä laiskuuden ja viitsimättömyyden syöksykierrettä kauniisti "kesätauoksi", ja julistakaamme se saman tien päättyneeksi!

Se on kumma miten aina juuri silloin kun pitäisi tehdä jotain aivan muuta (esim. lukea ylioppilaskirjoituksiin), saan päähäni tehdä kaikkia niitä tärkeitä ja hyödyllisiä asioita joita ei koskaan muutoin tulisi tehtyä. Viime viikolla sain yllättävän siivousvimman (kolmen kuukauden tauon jälkeen), ja lopulta innostuin vielä niin paljon että laitoin koko huonejärjestyksen uusiksi. Nykyinen systeemi vaikuttaa mukavalta ja siistiltä, ja Oskunkin mielestä sängyn sijoittamisella ikkunan eteen on puolensa.

!!!

On se kesä kyllä niin kiva. Etenkin ne valoisat illat.

Depeche Mode - Personal Jesus

The king of the universe

Kaksi työpäivää takana, seitsemän pitkää vapaapäivää edessä. Ja mikäs sen mukavampaa! Saa nähdä mitä kaikkea keksin tällä viikolla...
Anyway, tässä kuva iki-ihanan Ilonan ylettömän suloisesta, (joskin mielestäni melko demonisia piirteitä omaavasta) kissasta. You don't mess with the piki.

Gran Torino

by annika ja rita

HELLO HELSINKI!
Sitä kuultiin paljonkin eilisellä Green Dayn keikalla, oli muuten aivan sanoinkuvaamattoman upea elämys. Jo lämppärit, The Hives ja Joan Jett & The Blackhearts (etenkin jälkimmäinen), olivat ihan uskomattomia. Itse pääesintyjästä saatte kuulla lisää hehkutusta myöhemmällä ajankohdalla kuvien kera, sillä tällä hetkellä oleskelen serkkujen luona Helsingissä ja omistaudun täysin muille asioille kuten Clint Eastwoodille, Myyrälle, muffinseille ja muille tuiki tärkeille asiolle.

No, rakas serkkuni sai tässä vähän aikaa sitten syntymäpäivänsä kunniaksi tietokoneeseen yhdistettävän piirtopöydän photoshopilla varustettuna, ja tässä näette monen tunnin rankan työn tuloksen. Teokseen on summattu tämän päivän aktiiviteetit, joita, (kuten näette) ei ole ollut kovin monta. Päivä onkin kulunut pääosin teknisten laitteiden kanssa kamppaillessa, jotenkin meistä tuntuu että kun edes kosketaan johonkin elektroniseen laitteeseen, se silkasta ilkeydestä hajoaa käsiin tuntien syvää mielihyvää.

Tehtiin me sentään muffinsseja.

Lehmähevosen kosto

Kesäloma is here! Pakko myöntää, että lukion kaksi ensimmäistä vuotta ovat kuluneet ihan hujauksessa.... Ja nyt ollaan siinä pisteessä kun täytyy kesällä lukea jo kirjoituksiin, mulla tulee varmasti olemaan huippuhauskaa ruotsin kieliopin parissa, matematiikkaa en edes jaksa vielä edes ajatella.

No, tässähän on vielä paljon aikaa (kuten aina toistelen hiljaa itselleni deadlinen vääjäämättä lähestyessä). En siis aio tällä viikolla koskea koulukirjoihin pitkällä tikullakaan, tänäänkin vietin päivän iloisten ystävysten seurassa auringosta nautiskellen.

Ja huomenna, HUOMENNA, on aika laittaa kesä kunnolla alkuun, luvassa on nimittäin matka Helsingin Kyläsaareen Green Dayn keikalle! Ei paha, ei paha. Aion vielä jäädä loppuviikoksi serkkujen luokse pääkaupunkiin, ennen kuin alkaa armoton työputki.

Näistä kaikista varmasti lisää myöhemmin, nyt pari kuvaa tämän päivän Lehmähevos- invaasiosta. KAVAHTAKAA.

100 syytä laittaa pää ämpäriin

1. Jos olet varma sen alkuperästä
2. Jos koet sen tarpeelliseksi
3. Jos olet hiekkalaatikolla ja tulee ilmaohjus-hälytys
4. Jos se mahtuu sinne
5. Jos vadit ovat loppu
6. Jos sellainen on käden ulottuvilla
7. Jos et löydä sille muuta tarkoitusta
8. Jos tahdot tehdä pysyvän vaikutuksen
9. Jos pidät siitä
10. Jos Owen Meany käskee
11. Jos Johnny Thunders käskee
12. Jos tahdot tietää sen turvallisuusriskit
13. Jos haluat ettei sinua tunnisteta
14. Jos Suomen seuraava presidentti on Herra Niinistö
15. Jos ämpäri on punainen
16. Jos sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa
17. Jos Jimmy Kimmel on takanasi
18. Jos on hellettä, ja ämpärissä on kylmää vettä
19. Jos pyrit siihen
20. Jos ympärilläsi parveilee joukko ampiaisia

21. Jos pidät siitä
22. Jos se on nopeaa ja hyödyllistä
23. Jos huvittaa
24. Jos se tuntuu käytännönläheiseltä
25. Jos ämpärin kahva yltää leuan alle
26. Jos ämpäri on kaivettu maahan suuaukkoon asti
27. Jos laitat jalan ensin
28. Jos ämpäri on kadotettu portti Narniaan
29. Jos siinä ei ole mitään väärää
30. Jos teet sen tieteen vuoksi
31. Jos teet sen taiteen vuoksi
32. Jos mielisävelmääsi ei löydy Suuresta Toivelaulukirjasta
33. Jos tahdot pelkkää hyvää
34. Jos olet suunnitellut sitä lapsesta asti
35. Jos se on pelin henki
36. Jos ohjekirjassa sanotaan niin
37. Jos olet riivattu sielu
38. Jos se on ilosi
39. Jos sinulle maksetaan siitä
40. Jos aiot jättää sen sinne

41. Jos tahdot voimaa ja vaikutusvaltaa
42. Jos se kuuluu leikin sääntöihin
43. jos ämpäri on miellyttävä
44. Jos kapteeni käskee
45. Jos kyllästyt lapiointiin
46. Jos hiekkakakku epäonnistuu rajusti
47. Jos se on puhdasta anarkiaa
48. Jos kukaan ei näe
49. Jos siitä lähtee hyvät soundit
50. Jos onnistut suorittamaan sen beatin tahdissa
51. Jos aiot kirjoittaa siitä kirjan
52. Jos sinua uhataan aseella
53. Kokeilumielessä
54. Jos et osaa muuta
55. Miksi et tekisi niin?
56. Jos se on vahinko
57. Jos lavastat sen vahingoksi
58. Jos siitä jää kerrottavaa jälkipolville
59. Jos määränpäähän ei ole muuta reittiä
60. Jos kyseessä on suuret panokset

61. Jos se sopii muihin asusteisiin
62. Jos puberteetti iskee
63. Jos nenäsi tilalla on mandoliini
64. Jos kaulasi sen sallii
65. Jos valot eivät sammu
66. Jos tahdot suojata pääsi iskuilta
67. koska 42
68. Jos olet Upcider-kemuissa
69. Jos visiirissä on tahra
70. Jos tahdot suojautua UV-säteilyltä
71. Jos sen sisäpinta on päällystetty kuplamuovilla
72. Jos keesi on muutenkin lytyssä
73. Jos se pitää sinut pinnalla
74. Jos tuoli vedetään altasi
75. Jos jalusta jolla seisot on kovin pettävä perusta
76. Jos ämpäri on messinkiä
77. Jos se onkin vain harhaa
78. Jos ämpäri tulee luoksesi
79. Jos se ei ole haitaksi ympäristölle
80. Jos olet kostoaikeissa

81. Ettei meikit leviä
82. Jos se auttaa sinua tekemään valintoja
83. Jos sielun kannel helähtää
84. Jos Salossa soi
85. Jos lihapullat ovat vähissä
86. Se tarjoaa sinulle useita vaihtoehtoja
87. Jos se edistää sukulaistesi valokuvauksellisia tarpeita
88. Jos UFOPORNOO!!11
89. Jos äiti on ollut vähän sekaisin
90. Jos olet aivokirurgi, Andy Brown
91. Jos ei enää pelitä
92. Jos kaipaat tuulensuojaa
93. Jos lähdet pois, Charlie, et voi koskaan palata takaisin!
94. Jos ajat tutkaan
95. Jos keuhkoon pistää
96. Jos Saksa voittaa Euroviisut
97. Jos minun ämpärini ei pidä sinusta
98. Jos rakastat kylmien asemien yksinäisiä miehiä
99. Jos löydät sen pohjalta onnen
100. Jos saat siitä toimivan nettiyhteyden

-Maria, Annika

Mummola here i come

Hei taas kaikki KUUSI rakasta lukijaamme (huom huom luku on moninkertaistunut suunnattomissa määrin viime kerrasta). Kesäloma lähestyy kovaa vauhtia, päivät hupenevat väistämättömästi ja ihana koeviikkokin väijyy jo nurkan takana! Ihan vain osoittaakseni toimeliaisuuttani ja kykyäni hoitaa asiat ajoissa, ilmoitan nyt että se sama historian portfolio, joka piti jo oikeastaan palauttaa ennen joulua, näyttää nyt väistämättä siirtyvän ensi vuoden huoleksi. Loistavaa, kesällähän mulla on niin paljon aikaa tehdä kaikenlaista kirjoituksiin lukemisen ja jatkuvan työssäkäymisen ohella.

Vietin viikonlopun huolettomasti mummolassa koiran ja kameran kanssa... Tässä siis pari wannabe-taidekuvaa viikonlopulta, here you go. (Osku on aika järvihirviö)

Hupia, hupia, sillkkaa HUPIA.

Voi herraisä, mikä päivä.

Ajauduttiin tänään siskon kanssa keskusteluun lapsuuden legendaarisimmista PC-peleistä. Mehän siis käytännössä kasvoimme Raymanin oppimispelin (mua vainoaa edelleen se ettei koskaan päästy sitä läpi), muumipelien sekä muiden erinäisten ajanvietteiden parissa. Eräs hittipeli oli sellainen, jossa istuttiin pyörätuolissa, kuljettiin autiossa toimistorakennuksessa ja räiskittiin häijynnäköisiä klovneja kermaleivoksilla. Se oli oikeesti ihan hirveän pelottava, kiljuttiin ihan täysillä aina kun turkoosipukuinen klovni hyökkäsi nurkan takaa kermaleivoksen kera.

Toinen klassikko oli yksinkertainen Liisa ihmemaassa-peli, jossa Liisan piti keittiössä tuhota pahat astiat hedelmiä aseinaan käyttäen. Maria ei IKINÄ oppinut sitä kunnolla.

Mutta se, mistä tämä postaus ekslusiivisesti kertoo, on aivan toisenlainen peli. Muistelimme nimittäin Herra Taikurin lelulaatikko -nimistä peliä joka oli aina yhtä kiehtova ja henkisesti stimuloiva. Long story short, pelissä luihunnäköinen vanha taikuriherra esittelee lelukauppaansa jonka hyllyt notkuvat mitä erilaisempia tavaroita. Jokaista lelua painamalla aukeaa erilainen "tehtävä" tai tarina. Jännää, eikö?

No, tänään päätettiin sitten etsiä kyseinen peli jostain varastomme syövereistä, mutta uutterasta etsinnästä huolimatta sitä ei millään löytynyt. Minne lienee joutunut muuton yhteydessä. Se on varmaan samassa paikassa kuin Rayman ja kaikki muutkin arvokkaat Pc-pelit...

Serkkukin liittyi seuraamme ja katsottiin huviksemme löytyykö kyseistä peliä kirjastosta, ja suureksi yllätykseksi Naantalin kirjastossa sanottiin yhden olevan hyllyssä! (Se kirjasto sitten on kummallinen. Sieltä ei ikinä löydy sitä mitä oikeasti tarvitsisi tai haluaisi lukea, mutta sitten sieltä löytyy välillä jotain tällaista. )
Kävi kuitenkin ilmi, että olimme ymmärtäneet vaikeat nettihakutulokset väärin ja peli olikin lempattu Merimaskun sivukirjastoon, Naantalissa kun säilytetään vain ah, laatutavaraa.

Me ei kuitenkaan lannistutttu, vaan eeppinen sankaritarina jatkuu.
Siinä kohtaa kun saatiin tietää pelin olevan vähän kauempana, oltiin jo niin syvällä nostalgian syövereissä että ei enää voitu vetäytyä rauhanomaisesti ja antaa asian olla. Ja mitäpä muuta tekemistä mulla olisi tiistai-iltana kuin ajaa skootterilla Merimaskuun ja takaisin ( lisäksi sain mukavan verukkeen lykätä kouluhommia - taas.) Sieltä löysin viimein pelin huvittuneen kirjastotädin avustuksella, joka varoitteli ettei peli todennäköisesti toimisi uusissa käyttöjärjestelmissä.

Tässä kohtaa on varmaan hyvä mainita, että meidän perheessä ei tekniikan kanssa mikään ole koskaan sujunut ongelmitta. En edes muista kuinka monta kuukautta me yritettiin asentaa kotistudiota viime vuonna. Aina puuttui jokin osa tai ohjelma ei sopinut yhteen laitteiden kanssa. Kaikki mahdolliset ongelmat käytiin läpi ja monta tuskan kyyneltä tuli vuodatettua itse kultakin ennen kuin saatiin homma edes jotenkuten toimimaan.
Oli siis varsinainen ihme, kun peli, jonka laitteistovaatimuksissa luki Windows -95, toimi ensi yrittämällä Vistassa. Epäuskoon sekoittuva nostalgia ja Lelulaatikon tekopirteä alkumusiikki saivat ihon kyllä kieltämättä kananlihalle meiltä molemmilta.

Pelattiin peli läpi kertaalleen, jos sitä nyt voi sanoa läpi pelaamiseksi, mitä nyt klikattiin jokaista esinettä ja kuunneltiin loputtomasti riimiteltyjä minitarinoita. Välillä naurettiin ihan kippurassa, välillä tuijotettiin ruutua shokin lamauttamina.

Ihan nyt valaistakseni teitä, jotka ovat jaksaneet tänne asti lukea (joka on sinänsä ihan kunnioitettava suoritus), annan teille pienen esimerkin siitä, millainen peli on kyseessä. Tässä eräs runo, jonka eläintarhassa riutuva pandakarhu lausuu hiihtäessään mäenrinnettä alas:


täältä ylhäältä saan varmaan
tarpeeksi vauhtia jotta pääsen
hyppäämään yli
aidan
vapauteen

Lisää parhaita paloja myöhemmin! (Peli on meillä lainassa koko kuukauden, muahahahahaaa)

VÄLÄHDYS!!

Kun sisko ei vastaa puhelimeen ja on oletettavasti koneella juuri täällä ilokseen selailemassa tätä viimeisintä brändisivustoa, ajattelin viestin kulkeutuvan perille nopeammin kuin puhelimitse. Nyt kaikki aktiiviset lukijatkin voi pitää bileet siellä itsekseen, kun kuulevat nämä fantastiset uutiset!

Meillä on bändi (jos kaikki eivät vielä tiedä tätä) joka on muuten aika fantastisen hyvä, ja jolla on ollut ajan mittaan hyyyyvin paljon noloja nimiä. Nyt sitten kun katsoin tota banneria, välähti, että meijän bändin nimi vois olla PAKASTETTUJA KÄRPÄSIÄ!! eikö oo cool? Sehän on juuri sopiva! Ja keksin sen vielä IHAN ITSE! (siis sen että se voisi olla bändin nim) Pakastettuja kärpäsiä on alunperin Pasasen luomuksen, G-Pula-ahon sketsin nimi, mutta onhan kaikkien bändien nimet jostain vastaavasta repäisty. Ja tällä kertaa nimi olisi kotoisin ihan kunnioitettavasta lähteesta.

Että mitäs tuumaat keskoseni?

maria sinä et nyt mene välipalalle

Marsun hardcore-skeittikuvat!

Kertaan nyt tässä kaikille tietämättömille Marian ja erään yläasteen opettajan (jolla ilmeisesti vähän jäädytti) vuoropuhelun. Kaikki muut menivät välipalalle, Maria ei.

"Maria sinulla ei nyt ole välipalaa."
"Miksei?"
"No kun sinulla ei nyt vain ole välipalaa."

come back mr. wilson

Äitienpäivä kului pitkälti ruotsin esseiden, tuulihattujen ja koripallon parissa. Oltiin siis lähes koko suvun voimin seuraamassa ihmelapsi-pikkusiskon koripallopeliä Turussa, ja ihan kelpo viihdettähän se oli viime hetken ratkaisuineen ja itkuraivareineen kaikkineen.

Tässä pari kuvaa mitkä pelistä nappasin, niitä on lisää koneella noin 400 kappaletta. way to go!

ducky

Kiitos rakas sisko tästä esittelystä, mäkin sua.
No, katsoin että kaikista korrektein tapa aloittaa blogin pitäminen on postata kuva ystävästämme sorsasta.

Kuva on otettu rakkaalla Canon EOS 400D:lläni (kuten jatkossakin julkaistavat kuvat, jollei toisin sanota.)

anteeks hei kaikki ihanat lukijat

Nyt se sitten tuli ja vei! Se sisko nimittäin. Se halus kirjottaa kans tähän samaan blogiin. Ja nyt te mun kaikki tuhat (anteeksi, kolme tuhatta) lukijaani joudutte välillä niitä sen juttuja kattelemaan. Älkää hei välittäkö siitä. Se on vähän erityinen, ja se ei halunnu yksin omaa blogia, ku sitä vähän pelotti (ja mua pelottaa et mitä muuta se olis keksiny netissä) nii mä sit kiltisti tarjouduin jakamaan omani. Kun muuten se olis saanut taas sellasen kohtauksen. Ja on muutenkin parempi, että mä vähän voin kontrolloida sen julkasuja.