sunnuntai 30. toukokuuta 2010

100 syytä laittaa pää ämpäriin

1. Jos olet varma sen alkuperästä
2. Jos koet sen tarpeelliseksi
3. Jos olet hiekkalaatikolla ja tulee ilmaohjus-hälytys
4. Jos se mahtuu sinne
5. Jos vadit ovat loppu
6. Jos sellainen on käden ulottuvilla
7. Jos et löydä sille muuta tarkoitusta
8. Jos tahdot tehdä pysyvän vaikutuksen
9. Jos pidät siitä
10. Jos Owen Meany käskee
11. Jos Johnny Thunders käskee
12. Jos tahdot tietää sen turvallisuusriskit
13. Jos haluat ettei sinua tunnisteta
14. Jos Suomen seuraava presidentti on Herra Niinistö
15. Jos ämpäri on punainen
16. Jos sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa
17. Jos Jimmy Kimmel on takanasi
18. Jos on hellettä, ja ämpärissä on kylmää vettä
19. Jos pyrit siihen
20. Jos ympärilläsi parveilee joukko ampiaisia

21. Jos pidät siitä
22. Jos se on nopeaa ja hyödyllistä
23. Jos huvittaa
24. Jos se tuntuu käytännönläheiseltä
25. Jos ämpärin kahva yltää leuan alle
26. Jos ämpäri on kaivettu maahan suuaukkoon asti
27. Jos laitat jalan ensin
28. Jos ämpäri on kadotettu portti Narniaan
29. Jos siinä ei ole mitään väärää
30. Jos teet sen tieteen vuoksi
31. Jos teet sen taiteen vuoksi
32. Jos mielisävelmääsi ei löydy Suuresta Toivelaulukirjasta
33. Jos tahdot pelkkää hyvää
34. Jos olet suunnitellut sitä lapsesta asti
35. Jos se on pelin henki
36. Jos ohjekirjassa sanotaan niin
37. Jos olet riivattu sielu
38. Jos se on ilosi
39. Jos sinulle maksetaan siitä
40. Jos aiot jättää sen sinne

41. Jos tahdot voimaa ja vaikutusvaltaa
42. Jos se kuuluu leikin sääntöihin
43. jos ämpäri on miellyttävä
44. Jos kapteeni käskee
45. Jos kyllästyt lapiointiin
46. Jos hiekkakakku epäonnistuu rajusti
47. Jos se on puhdasta anarkiaa
48. Jos kukaan ei näe
49. Jos siitä lähtee hyvät soundit
50. Jos onnistut suorittamaan sen beatin tahdissa
51. Jos aiot kirjoittaa siitä kirjan
52. Jos sinua uhataan aseella
53. Kokeilumielessä
54. Jos et osaa muuta
55. Miksi et tekisi niin?
56. Jos se on vahinko
57. Jos lavastat sen vahingoksi
58. Jos siitä jää kerrottavaa jälkipolville
59. Jos määränpäähän ei ole muuta reittiä
60. Jos kyseessä on suuret panokset

61. Jos se sopii muihin asusteisiin
62. Jos puberteetti iskee
63. Jos nenäsi tilalla on mandoliini
64. Jos kaulasi sen sallii
65. Jos valot eivät sammu
66. Jos tahdot suojata pääsi iskuilta
67. koska 42
68. Jos olet Upcider-kemuissa
69. Jos visiirissä on tahra
70. Jos tahdot suojautua UV-säteilyltä
71. Jos sen sisäpinta on päällystetty kuplamuovilla
72. Jos keesi on muutenkin lytyssä
73. Jos se pitää sinut pinnalla
74. Jos tuoli vedetään altasi
75. Jos jalusta jolla seisot on kovin pettävä perusta
76. Jos ämpäri on messinkiä
77. Jos se onkin vain harhaa
78. Jos ämpäri tulee luoksesi
79. Jos se ei ole haitaksi ympäristölle
80. Jos olet kostoaikeissa

81. Ettei meikit leviä
82. Jos se auttaa sinua tekemään valintoja
83
. Jos sielun kannel helähtää
84. Jos Salossa soi
85. Jos lihapullat ovat vähissä
86. Se tarjoaa sinulle useita vaihtoehtoja
87. Jos se edistää sukulaistesi valokuvauksellisia tarpeita
88. Jos UFOPORNOO!!11
89. Jos äiti on ollut vähän sekaisin
90. Jos olet aivokirurgi, Andy Brown
91. Jos ei enää pelitä
92. Jos kaipaat tuulensuojaa
93. Jos lähdet pois, Charlie, et voi koskaan palata takaisin!
94. Jos ajat tutkaan
95. Jos keuhkoon pistää
96. Jos Saksa voittaa Euroviisut
97. Jos minun ämpärini ei pidä sinusta
98. Jos rakastat kylmien asemien yksinäisiä miehiä
99. Jos löydät sen pohjalta onnen
100. Jos saat siitä toimivan nettiyhteyden

-Maria, Annika

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Mummola here i come













Hei taas kaikki KUUSI rakasta lukijaamme (huom huom luku on moninkertaistunut suunnattomissa määrin viime kerrasta). Kesäloma lähestyy kovaa vauhtia, päivät hupenevat väistämättömästi ja ihana koeviikkokin väijyy jo nurkan takana! Ihan vain osoittaakseni toimeliaisuuttani ja kykyäni hoitaa asiat ajoissa, ilmoitan nyt että se sama historian portfolio, joka piti jo oikeastaan palauttaa ennen joulua, näyttää nyt väistämättä siirtyvän ensi vuoden huoleksi. Loistavaa, kesällähän mulla on niin paljon aikaa tehdä kaikenlaista kirjoituksiin lukemisen ja jatkuvan työssäkäymisen ohella.

Vietin viikonlopun huolettomasti mummolassa koiran ja kameran kanssa... Tässä siis pari wannabe-taidekuvaa viikonlopulta, here you go. (Osku on aika järvihirviö)

tiistai 18. toukokuuta 2010

Hupia, hupia, sillkkaa HUPIA.



Voi herraisä, mikä päivä.

Ajauduttiin tänään siskon kanssa keskusteluun lapsuuden legendaarisimmista PC-peleistä. Mehän siis käytännössä kasvoimme Raymanin oppimispelin (mua vainoaa edelleen se ettei koskaan päästy sitä läpi), muumipelien sekä muiden erinäisten ajanvietteiden parissa. Eräs hittipeli oli sellainen, jossa istuttiin pyörätuolissa, kuljettiin autiossa toimistorakennuksessa ja räiskittiin häijynnäköisiä klovneja kermaleivoksilla. Se oli oikeesti ihan hirveän pelottava, kiljuttiin ihan täysillä aina kun turkoosipukuinen klovni hyökkäsi nurkan takaa kermaleivoksen kera.

Toinen klassikko oli yksinkertainen Liisa ihmemaassa-peli, jossa Liisan piti keittiössä tuhota pahat astiat hedelmiä aseinaan käyttäen. Maria ei IKINÄ oppinut sitä kunnolla.

Mutta se, mistä tämä postaus ekslusiivisesti kertoo, on aivan toisenlainen peli. Muistelimme nimittäin Herra Taikurin lelulaatikko -nimistä peliä joka oli aina yhtä kiehtova ja henkisesti stimuloiva. Long story short, pelissä luihunnäköinen vanha taikuriherra esittelee lelukauppaansa jonka hyllyt notkuvat mitä erilaisempia tavaroita. Jokaista lelua painamalla aukeaa erilainen "tehtävä" tai tarina. Jännää, eikö?

No, tänään päätettiin sitten etsiä kyseinen peli jostain varastomme syövereistä, mutta uutterasta etsinnästä huolimatta sitä ei millään löytynyt. Minne lienee joutunut muuton yhteydessä. Se on varmaan samassa paikassa kuin Rayman ja kaikki muutkin arvokkaat Pc-pelit...

Serkkukin liittyi seuraamme ja katsottiin huviksemme löytyykö kyseistä peliä kirjastosta, ja suureksi yllätykseksi Naantalin kirjastossa sanottiin yhden olevan hyllyssä! (Se kirjasto sitten on kummallinen. Sieltä ei ikinä löydy sitä mitä oikeasti tarvitsisi tai haluaisi lukea, mutta sitten sieltä löytyy välillä jotain tällaista. )
Kävi kuitenkin ilmi, että olimme ymmärtäneet vaikeat nettihakutulokset väärin ja peli olikin lempattu Merimaskun sivukirjastoon, Naantalissa kun säilytetään vain ah, laatutavaraa.

Me ei kuitenkaan lannistutttu, vaan eeppinen sankaritarina jatkuu.
Siinä kohtaa kun saatiin tietää pelin olevan vähän kauempana, oltiin jo niin syvällä nostalgian syövereissä että ei enää voitu vetäytyä rauhanomaisesti ja antaa asian olla. Ja mitäpä muuta tekemistä mulla olisi tiistai-iltana kuin ajaa skootterilla Merimaskuun ja takaisin ( lisäksi sain mukavan verukkeen lykätä kouluhommia - taas.) Sieltä löysin viimein pelin huvittuneen kirjastotädin avustuksella, joka varoitteli ettei peli todennäköisesti toimisi uusissa käyttöjärjestelmissä.

Tässä kohtaa on varmaan hyvä mainita, että meidän perheessä ei tekniikan kanssa mikään ole koskaan sujunut ongelmitta. En edes muista kuinka monta kuukautta me yritettiin asentaa kotistudiota viime vuonna. Aina puuttui jokin osa tai ohjelma ei sopinut yhteen laitteiden kanssa. Kaikki mahdolliset ongelmat käytiin läpi ja monta tuskan kyyneltä tuli vuodatettua itse kultakin ennen kuin saatiin homma edes jotenkuten toimimaan.
Oli siis varsinainen ihme, kun peli, jonka laitteistovaatimuksissa luki Windows -95, toimi ensi yrittämällä Vistassa. Epäuskoon sekoittuva nostalgia ja Lelulaatikon tekopirteä alkumusiikki saivat ihon kyllä kieltämättä kananlihalle meiltä molemmilta.


Pelattiin peli läpi kertaalleen, jos sitä nyt voi sanoa läpi pelaamiseksi, mitä nyt klikattiin jokaista esinettä ja kuunneltiin loputtomasti riimiteltyjä minitarinoita. Välillä naurettiin ihan kippurassa, välillä tuijotettiin ruutua shokin lamauttamina.

Ihan nyt valaistakseni teitä, jotka ovat jaksaneet tänne asti lukea (joka on sinänsä ihan kunnioitettava suoritus), annan teille pienen esimerkin siitä, millainen peli on kyseessä. Tässä eräs runo, jonka eläintarhassa riutuva pandakarhu lausuu hiihtäessään mäenrinnettä alas:



täältä ylhäältä saan varmaan
tarpeeksi vauhtia jotta pääsen
hyppäämään yli
aidan
vapauteen

Lisää parhaita paloja myöhemmin! (Peli on meillä lainassa koko kuukauden, muahahahahaaa)

maanantai 17. toukokuuta 2010

VÄLÄHDYS!!

Kun sisko ei vastaa puhelimeen ja on oletettavasti koneella juuri täällä ilokseen selailemassa tätä viimeisintä brändisivustoa, ajattelin viestin kulkeutuvan perille nopeammin kuin puhelimitse. Nyt kaikki aktiiviset lukijatkin voi pitää bileet siellä itsekseen, kun kuulevat nämä fantastiset uutiset!

Meillä on bändi (jos kaikki eivät vielä tiedä tätä) joka on muuten aika fantastisen hyvä, ja jolla on ollut ajan mittaan hyyyyvin paljon noloja nimiä. Nyt sitten kun katsoin tota banneria, välähti, että meijän bändin nimi vois olla PAKASTETTUJA KÄRPÄSIÄ!! eikö oo cool? Sehän on juuri sopiva! Ja keksin sen vielä IHAN ITSE! (siis sen että se voisi olla bändin nim) Pakastettuja kärpäsiä on alunperin Pasasen luomuksen, G-Pula-ahon sketsin nimi, mutta onhan kaikkien bändien nimet jostain vastaavasta repäisty. Ja tällä kertaa nimi olisi kotoisin ihan kunnioitettavasta lähteesta.

Että mitäs tuumaat keskoseni?

tiistai 11. toukokuuta 2010

maria sinä et nyt mene välipalalle




Marsun hardcore-skeittikuvat!

Kertaan nyt tässä kaikille tietämättömille Marian ja erään yläasteen opettajan (jolla ilmeisesti vähän jäädytti) vuoropuhelun. Kaikki muut menivät välipalalle, Maria ei.

"Maria sinulla ei nyt ole välipalaa."
"Miksei?"
"No kun sinulla ei nyt vain ole välipalaa."

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

come back mr. wilson





Äitienpäivä kului pitkälti ruotsin esseiden, tuulihattujen ja koripallon parissa. Oltiin siis lähes koko suvun voimin seuraamassa ihmelapsi-pikkusiskon koripallopeliä Turussa, ja ihan kelpo viihdettähän se oli viime hetken ratkaisuineen ja itkuraivareineen kaikkineen.

Tässä pari kuvaa mitkä pelistä nappasin, niitä on lisää koneella noin 400 kappaletta. way to go!

lauantai 8. toukokuuta 2010

ducky



Kiitos rakas sisko tästä esittelystä, mäkin sua.
No, katsoin että kaikista korrektein tapa aloittaa blogin pitäminen on postata kuva ystävästämme sorsasta.

Kuva on otettu rakkaalla Canon EOS 400D:lläni (kuten jatkossakin julkaistavat kuvat, jollei toisin sanota.)